Valokuvaustehtävä

Viimeisenä  työnä lähestyimme Rovaniemen kaupunkia kameroiden kanssa. Minun puhelimessani kuvauslaite on olematon, mutta onneksi olen tullut sinuiksi pikku pokkarini kanssa. Tehtäviä oli viisi erilaista ja aikaa reilu tunti. Kiertelimme Piia-Marian kanssa ympäriinsä. Sain kuvat kuvattua yhtä lukuunottamatta aivan Rovaniemen keskustasta.

1. Kaunein näkymä kaupungissa

2. Paikka joka tekee minut onnelliseksi

3. Kohde josta turisti ottaisi valokuvan

4. Näkymä kaupungista koiran silmin























5. Selfie kohteessa, jossa on jotakin erityisen rovaniemeläistä

Abstrakti sisäkuva

Viimeinen varsinainen asia oli käsillä. Nimittäin taidetta arkkitehtuuri lähtökohtana. Saimme ihastella Richard Dieberkornin ja Laura Joy Lustigin mestariteoksia non-figuratiivisen eli ei-esittävän taiteen saralta. Tässä taiteen muodossa sinänsä abstraktin teoksen lähtökohtana on usein jotain esittävää ja olemassa olevaa.

Alkoi operaatio Abstrakti sisäkuva. Pujahdimme taas koulun käytäville ja valokuvasimme kiinnostavan ja sopivan kulmikkaan kohteen. Minun teokseni lähtökohtana olivat maalausjalustat. Rajasimme värialueita teipillä. Aluksi oli hankala hahmottaa, mitä kannatti peittää ja mitä ei, mutta idean tajusi melko nopeasti. Tätä tekniikkaa olen jo ipanana käyttänyt, silloin vain käytin väreinä liituja, nyt hoidimme homman akryyliväreillä.

 

Teoksessa värit tuli rajata muutamaan ja minä päätin keskittyä punaisen, oranssin ja keltaisen eri sävyihin. Kolmiulotteisuutta olisi maalaamalla kyllä voinut saada enemmänkin... Taustaväriksi valitsin lopulta elävän mustan. Se toimii aika hyvin, vaikka yleensä pelkään sen sammuttavan vahvoja värejä. Nyt se on ehkä pikemminkin korostamassa niitä ja sen vaihtuvat sävyt ja yläosaa kohti vaaleneminen lisäävät sisäkuvan kolmiulotteisuutta. Tämä työ oli ehdottomasti parhaimmistoa ja myös hauskimmasta päästä!

Pussauskoppi

Kuudentena aihealueena oli wau-arkkitehtuuri. Se tarkoittaa rakennuksia, jotka saavat katsojassa aikaan nimenomaisen wau-töllötysreaktion. Tämä arkkitehtuurin haara on osa postmodernia arkkitehtuuria. Tehtäväksi annettiin tällä kertaa pussauskoppi Sampoaukiolle wau-arkkitehtuurin hengessä.

Päässäni kyti melkeinpä heti jotain luolamaista, ensin se oli kulmikasta, sitten siihen tuli pehmeitä kulmia. Savityö onnistui tällä kertaa paljon paremmia kuin ajattelin. Tein pussauskopista vääntyneen luolan levytekniikalla. Kattoon tein soikion ikkunan tuomaan tunnelmavaloa. Alkuperäiseen ideaani kuului myös pintakuviointi, mutta ajan puutteen vuoksi tyydyin siloiseen pintaan. Kaunis se on mielestäni silti... Tässähän aletaan kohta jo tykkäämään savitöistä!

Ympäristötaideteos

Viidentenä työnä meillä oli hiekkaveistos. Tunnin alussa käsittelimme ympäristö- ja tilataidetta. Pointtina oli, että tässä taiteen lajissa teos ja sen ympäristö muodostavat kokonaisuuden. Saimme myös tietoa istallaatiosta. Teoriasession jälkeen porhalsimme joen rantaan. Toimimme pienissä ryhmissä. Otimme hiekkalapiot käpälään Piia-Marian kanssa ja aloimme miettiä aihetta. Päädyimme rakentamaan oman Rooman Colosseumin, osittain tuhoutuneena.

Vettä apuna käyttäen työ sujui mallikkaasti. Alkuperäisen idean mukaan olisimme toteuttaneet kaariholvit pelkkinä painanteina, mutta Piia lisäsi vaikeustasoa ja koversi holvit rakennelmaan. Tasoittelimme areenan lattiaa, rakentelimme istuimia ja väkersimme sortumakohtia. Pääsimme viimeisenä lähtemään paikalta, mutta työ oli hauska ja lopputulos hieno, erityisesti holvit. Tämä oli uudenlainen tehtävä, hiekkalapioon tulee harvemmin tartuttua.

Postmoderni piilopirtti liikemiehelle/naiselle

Siirryimme asiassa taas astetta isompaan, arkkitehtuuriin. Saimme kuulla, että rakennustaide suunnittelee rakennuksia esteettisestä näkökulmasta. Keskityimme rakennustaiteen tyyleissä nykyaikaan; postmoderniin ja orgaaniseen arkkitehtuuriin. Tehtäväksi annettiin suunnitella piilopirtti keski-ikäiselle ihmiselle Rovaniemen alueelle. Toteutuksessa käytettiin paperia, liimaa sekä "ikkuna-asiaa".

Suunnittelupaperille tuli kaikenlaista, mutta lopulta päädyin neljän palikan muodostamaan kokonaisuuteen, jonka keskiössä olisi terassi yhden palikan katolla. Yhdestä osiosta tulisi täysikkunallinen, toisesta ikkunaton, kolmannesta ja neljännestä jotain siltä väliltä. Olin taas kerran oma liian tarkka itseni enkä oikein meinannut päästä liimausvaiheeseen. Lopulta käytin taas hyppytunteja hyväkseni ja sain talon valmiiksi ennen koeviikkoa. Kuumaliiman kanssa ei tullut kovin kaunista jälkeä ja sitä vähän tursuaa joka puolelta. Rakennelma sinänsä on kauempaa katsottuna aivan kelpoinen.

Tuunaa tila

Kolmantena aihealueena oli sisustussuunnittelu. Opiskelimme tilan tekijöitä (valo, värit, muodot, mittasuhteet, ääni, tuoksu...) ja lähdimme kiertelemään koulua metsästäen kohdetta, joka kaipaisi ronskeja kohennustoimenpiteitä. Ajauduin yläkertaan ja mahdollisimman ahtaaseen, mutta kiehtovaan ikkunanurkkaukseen. Koska ylilyönteihin tilan uudelleensuunnittelussa patistettiin, kuvittelin tietysti mielessäni, mikä voisi olla mahdollisimman kallista ja erikoista.

 
Vesi on jännittävä elementti ja päädyin kattoon kiinnitettävään akvaarioon. Päätin myös tuoda tilaan pullerot ikkunat, joiden sisällä istuessa olisi samalla sekä sisällä että ulkona. Pinnoista päätin tehdä mustat ja tyynyihin halusin tuoda viileitä ja rauhoittavia sävyjä. Välineeksi valitsin peitevärit akvaarion vettä ja vahvaa mustaa ajatellen. Sen kanssa olikin eniten ongelmia, mutta  lopputulokseen olen kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen. Eräänä perjantaiaamuna kävin vielä väsäämässä akvaarioon opettajattaremme suosittelemat kultakalat. Ne tekevät maalauksesta enemmän maalauksen ja tuovat kontrastia sinisen sävyille.

Valtaistuin minulle

Seuraavaksi paneuduimme esinesuunnitteluun ja muotoiluun. Puhuimme viiden e:n idealistisesta muotoilusta (ekonominen, ekologinen, ergonominen, esteettinen ja eettinen). Tehtävä aiheeseen liittyen oli pienoismallivaltaistuin, joka noudattelisi joko funkionalistisen tai hedonistisen (nautintokeskeisen) muotoilun periaatteita. Kolmiulotteiset asiat eivät loista vahvuuksieni listalla, joten tämä lähti aika nihkeästi käyntiin.

Päätin kuitenkin aluksi keskittyä funkionalismiin, mutta rautalankahäkkyrää pidemmälle en edennyt. Lopulta vihreä piipunrassi sytytti. Kallistuin kotona tuolia päällystäessäni enemmän hedonistisuuden puolelle. Visioin istuimestani "metsänruhtinattaren lehtiläjää". Koeviikolla liimapistooli lauloi ja kiinnittelin loput koristukset paikoilleen. Tästä tuli lopulta yksi kurssin lempitöistä. Funktionalismi-hedonismiasiaan oli hyvä kiinnittää huomiota näin kerskakulutusaikana.

Ostoskassin uusi ilme

Ensimmäisellä tunnilla aiheena oli typografia ja graafinen suunnittelu. Saimme tietää, että typografia on yksi graafisen suunnittelun elementti. Tehtäväksi tuli suunnitella paperikassi jollekin vaate-tai urheiluliikkeelle.

Sain melko nopeasti idean liikkeen logosta, vaikka en itse liikettä ollut vielä päättänytkään. Minua on jo pitkään kiehtonut ajatus kuviosta, jossa yhdistyy kolme perusmuotoa. Nyt sain viimein panna sen virallisesti paperille. Päätin sijoittaa liikkeen nimen ensimmäisen kirjaimen logon keskelle. Seppälä oli lopulta sopivan suomalainen.

Minulla on intohimo vahvoihin väriyhdistelmiin (keltainen-punainen, vihreä-turkoosi, punainen-turkoosi) ja päätin käyttää yhden lemppareistani tähän. Kuvituksesta minulla ei ollut hajuakaan, en osannut sijoittaa mielessäni työhön minkäänlaista kuva-aihetta.

Teimme ostoskasseja kolme tuntia, sen jälkeen siirryimme eteenpäin. Tein kotona logon valmiiksi ja koeviikolla keltaisen puolen loppuun. Pidän ehdottomasti enemmän mustavalkoisesta puolikkaasta, värikkäämmän puoliskon valkoinen väripläjäys -yritelmä epäonnistui surkeasti. Väriyhdistelmästä taas tulee mieleen tietty ravintola...

Veistoskolmikko

14.5 tutustuimme kuvanveistoon eli plastiseen sommitteluun. Saimme tällä kertaa valita sanaparin, jonka innoittamana tekisimme ryhmässä tai pareittain veistosrykelmän. Veistosten tulisi olla puoliabstrakteja ja liittyä jollain tavalla toisiinsa. 

Elina, Piia ja minä aloimme suunnitella tehtävää sanaparin ehjä-rikkinäinen pohjalta. Päätimme toteuttaa veistoskolmikon käyttämällä pohjana erilaisia satuolentoja. Elina keskittyi rikkinäiseen ja siipevään lohikäärmeenmunaan. Piian yhdisti teoksessaan lohikäärmettä ja merenneitoa. Hänen työstään tulisi jotain rikkinäisen ja ehjän väliltä. Minä päätin toteuttaa ehjän ja pullevan pelkistyksen yksisarvisesta.

En ole savi-ihmisiä ja työni tällä alueella ovat mielestäni lähes poikkeuksetta epäonnistuneet. Ryhmätehtävä kuitenkin tuntui suhteellisen helpolta ja se lähtikin mainiosti käyntiin. Olimmekin saaneet tunnin loputtua työmme melkein valmiiksi.

23.5 koeviikolla teimme veistokset loppuun. Oma osioni oli aika idioottivarman yksinkertainen ja ehkä tästä syystä se varsinkin sileydessään onnistui aika hyvin. Alkuperäinen ideani oli ehkä vähän monimutkaisempi ja jostain syystä veistoksesta tulee mieleen ainoastaan sarvikuono... Kolmikko näyttää hyvältä, mutta siihen negatiiviseen tilaan olisi voinut kiinnittää enemmänkin huomiota. Teoksia yhdistää sanaparin ja satuolento-teeman lisäksi muodot: kaikissa on jotain pyöreää ja lisäksi jotain terävämpää. Näistä syistä veistoksia voi oikeasti kutsua kolmikoksi.

Savella värkätessä opin, että jos jättää työn lepäämään seuraavaan kertaan, se kannattaa ehdottomasti peitellä mahdollisimman märästi. Tällöin jatkaminen on myöhemmin kevyempää. Koska savityöt eivät ole erityisalaani, tätäkin aluetta kannattaa aina tilaisuuden tullen harjoittaa.

Ryhmäsarjakuva

7.5 jatkoimme sarjakuvien parissa. Olin jo aiemmin ottanut jonkinlaisen kuvasarjan tehtävää silmälläpitäen, mutta päätimme toteuttaa Elinan ja Piian kanssa sen yhdessä alusta loppuun. Saimme valita jonkin kolmesta eri teemasta; romantiikka, jännitys ja komiikka. Me valitsimme jännityksen. Sarjakuvan nimeksi tulisi Muukalainen. Ideoita sateli ja lopulta tartuimme yhteen niistä. Päätimme lavastaa tilanteen, jossa salaperäinen puu-ukkeli surmaa kolme viatonta akryylimaalipurkkia. Näyttämö oli nopeasti pystyssä ja kuvat otettu. 

9.5 pääsimme käsittelemään kuvia Gimpillä. Koska Piia oli jo aiemmin käyttänyt kyseistä ohjelmaa, hän käsitteli ensimmäisen kuvan minun ja Elinan ottaessa oppia taustalla. Sitten käsittelimme itsekin yhdet kuvat. En ole mikään tietokoneihminen, mutta tekiessä kuitenkin oppi ja aikaa myöten hiiri alkoi tuntua yhä luontevammalta kädessä. En kuitenkaan tehnyt ruudulleni mitään radikaalia. Säädin kontrasteja ja varjostin ympäristön tummaksi. Lopuksi teimme vielä Piia-vetoisesti sarjakuvamme efektiruudun.

Aikaa ja taitoa olisi ehkä ollut minun osaltani johonkin vähän monimutkaisempaankin, mutta toisaalta vältyin uuden tekniikan tuomalta paniikilta. Lopullinen työ on aika moninainen ja jännittävä, mutta silti mukavalla tavalla yhtenäinen, vaikka ruudut ovatkin hyvin erilaiset.

Nykyaikana kaikki tekniikkaan liittyvä osaaminen on varmasti hyödyllistä. Minulle uuden tietokoneohjelman perusteita oli mukava oppia, vaikka kaikkia Gimpin hienouksia en tietysti lyhyessä parituntisessa ehtinytkään tajuta.

MUUKALAINEN

Surrealistinen teos

25.4 siirryimme toiseen tehtävään. Puhuimme taiteesta käsitteenä ja syvennyimme surrealismiin. Saimme tällä kertaa valita taidekuvan sekä lisäksi yllärikuvan, jonka ujuttaisimme taidekuvan sisälle. Taidekuvan valinta oli aika hankalaa, mutta lopulta päädyin omaani ehkä sen jännittävien värien takia. Melko nopeasti aivoni yhdistivät pöydällä lojuneen hummerin ja sankon taidekuvan mieshenkilön seuraksi. Luonnos oli nopeasti paperilla. Päätin aloittaa yllärielementeistä ja valitsin kättäpidemmäksi vahaliidut. Niillä pystyi tavoittamaan  melko hyvin sankkohatun ja rinnuksista roikkuvan hummerin kirkkaat sävyt.

30.5 jatkoimme ahertamista, minä kasvojen parissa. Päätin käyttää tähän öljypastelliliituja, sillä niillä pystyy luomaan mielestäni melko hyvin aidon ihonsävyn. Tein naamaosiota koko tunnin. Siis tarkasti, tekniikka nimittäin lievästi hirvitti. Läheltä pärstä näytti aika kamalalta mutta kauempaa tarkasteltuna se oli mukiinmenevä. Tällä hetkellä se on minusta teoksen paras osio!

2.5 tein taustaa, joka eteni aika vaihtelevasti. Töhräsin öljypastelliliidulla liian paksun kerroksen ja väri alkoi hylkiä itseään. Ongelma korjaantui melko hyvin harjoittelijaneitomme keksimillä vahaliiduilla. Seuraavaksi syöksyin viitan kimppuun ihan kirjaimellisesti, enkä mitenkään positiivisessa mielessä. Ehkä syynä oli oma liian ronski,vetinen ja taitamaton otteeni tai sitten valkoisen akryylivärin puuttuminen ja sen vaikea korvaaminen nappivärillä, mutta tässä lähellä oli katastrofi. Jälki ei todellakaan ollut kaunista, mutta muutaman lohdutuksen sanan ja siveltimenvaihdon jälkeen alkoi jo näyttää valoisammalta.

23.5 koeviikolla tein työn loppuun. Värien kanssa sämprääminen oli edelleen vähän tuskaista, mutta viitta tuli valmiiksi. Lopuksi taiteilin vielä öljypastelleilla hihasta pilkistävät sormet, sekä pöydänkulman öljypastelli-ja pastelliliiduilla. Pöytä onnistuikin kasvojen lisäksi mielestäni parhaiten.

Reunateippien reviskelyn jälkeen työ näytti aika hyvältä. Muutamat asiat siinä jäivät silti harmittamaan. Sankko ja varsinkin hummeri olisivat kaivanneet vielä viimeistelyä, sormet muistuttavat prinssinakkeja ja viitta on värikäs muttei kovin kaunis. Myönnän,että taisin vähän kiirehtiä, koska vasta myöhemmin valokuvasta panin nämä asiat erityisemmin merkille. Teos ei ole niin yhtenäinen kuin olisi halunnut. Tähän työhön minulla on merkillinen viha-rakkaussuhde!

Opin erityisen paljon pastelliliitujen käsittelystä, sekä jonkin verran myös siitä tuskallisesta akryylimaali-nappiväritolskaamisesta. Surrealismi tuli myös hieman lähemmäs. Käytin teoksessa viittä erityyppistä ainesta, joten luulen, että jotain sellaista tuli myös opittua, josta voisi olla hyötyä. Ja taidehistoriasta on tietysti ihmisen aina hyvä tietää!

Tunnetila-kollaasi

11.4 meillä oli ensimmäinen kuvistunti. Saimme tietoa väriharmonioista ja kollaaseista sekä sanan, joka kuvasti jotain tunnetilaa. Minulla se oli pelko. Tunnetila toteutettaisiin kollaasina, jonka materiaalit kokoaisimme lehdistä ja erilaisista väripapereista. Lisäksi saimme valita neljästä väriharmoniasta (lähiväriharmonia, yksiväriharmonia, valööriharmonia, vastaväriharmonia) yhden, jota käyttäisimme työssämme.

Aloitin selaamalla lehtiä ja miettimällä, millaisia värejä käyttäisin kollaasiin. Lopulta päätin toteuttaa työn lähiväriharmonialla, sinisen ja sinivihreän eri sävyissä. Ne kuvaavat mielestäni hyvin pelon vilunväristyksiä, samoin kuin nopean luonnokseni epämääräiset muodot. Materiaalia kertyi nopeasti ja kohta olinkin jo liimailuvaiheessa.

16.4 jatkoin kollaasia innoissani, mutta huomasin, että yksi vasemman yläkulman elintärkeä ukkeli oli kadonnut. Asia harmitti ja työ ei oikein edennyt.

23.4 pääsin taas työn touhuun ja lopussa keksin kollaasiin yhdistäväksi tekijäksi nuolet tai piikit, jotka puskevat sivuilta ja kuvaavat pelonaiheuttajia.

Vaikka jossain vaiheessa työ ei oikein edistynytkään, pidin sen tekemisestä todella paljon. Lopputulokseen olen tyytyväinen, vaikka kollaasi jossain vaiheessa näyttikin vähän viimeistelemättömältä ja keskeneräiseltä. Se on kuitenkin hyvin minun tyyliseni.

Opin projektin aikana eri väriharmonialajien lisäksi sen, että kollaasi voi olla erittäin kaunis ja hyvinsuunniteltu taideteos. Rakastan värien ja muotojen sommittelua, joten työstä saattaa olla hyötyä ehkä jopa tulevaisuuden ammattia ajatellen...