Veistoskolmikko

14.5 tutustuimme kuvanveistoon eli plastiseen sommitteluun. Saimme tällä kertaa valita sanaparin, jonka innoittamana tekisimme ryhmässä tai pareittain veistosrykelmän. Veistosten tulisi olla puoliabstrakteja ja liittyä jollain tavalla toisiinsa. 

Elina, Piia ja minä aloimme suunnitella tehtävää sanaparin ehjä-rikkinäinen pohjalta. Päätimme toteuttaa veistoskolmikon käyttämällä pohjana erilaisia satuolentoja. Elina keskittyi rikkinäiseen ja siipevään lohikäärmeenmunaan. Piian yhdisti teoksessaan lohikäärmettä ja merenneitoa. Hänen työstään tulisi jotain rikkinäisen ja ehjän väliltä. Minä päätin toteuttaa ehjän ja pullevan pelkistyksen yksisarvisesta.

En ole savi-ihmisiä ja työni tällä alueella ovat mielestäni lähes poikkeuksetta epäonnistuneet. Ryhmätehtävä kuitenkin tuntui suhteellisen helpolta ja se lähtikin mainiosti käyntiin. Olimmekin saaneet tunnin loputtua työmme melkein valmiiksi.

23.5 koeviikolla teimme veistokset loppuun. Oma osioni oli aika idioottivarman yksinkertainen ja ehkä tästä syystä se varsinkin sileydessään onnistui aika hyvin. Alkuperäinen ideani oli ehkä vähän monimutkaisempi ja jostain syystä veistoksesta tulee mieleen ainoastaan sarvikuono... Kolmikko näyttää hyvältä, mutta siihen negatiiviseen tilaan olisi voinut kiinnittää enemmänkin huomiota. Teoksia yhdistää sanaparin ja satuolento-teeman lisäksi muodot: kaikissa on jotain pyöreää ja lisäksi jotain terävämpää. Näistä syistä veistoksia voi oikeasti kutsua kolmikoksi.

Savella värkätessä opin, että jos jättää työn lepäämään seuraavaan kertaan, se kannattaa ehdottomasti peitellä mahdollisimman märästi. Tällöin jatkaminen on myöhemmin kevyempää. Koska savityöt eivät ole erityisalaani, tätäkin aluetta kannattaa aina tilaisuuden tullen harjoittaa.