Surrealistinen teos

25.4 siirryimme toiseen tehtävään. Puhuimme taiteesta käsitteenä ja syvennyimme surrealismiin. Saimme tällä kertaa valita taidekuvan sekä lisäksi yllärikuvan, jonka ujuttaisimme taidekuvan sisälle. Taidekuvan valinta oli aika hankalaa, mutta lopulta päädyin omaani ehkä sen jännittävien värien takia. Melko nopeasti aivoni yhdistivät pöydällä lojuneen hummerin ja sankon taidekuvan mieshenkilön seuraksi. Luonnos oli nopeasti paperilla. Päätin aloittaa yllärielementeistä ja valitsin kättäpidemmäksi vahaliidut. Niillä pystyi tavoittamaan  melko hyvin sankkohatun ja rinnuksista roikkuvan hummerin kirkkaat sävyt.

30.5 jatkoimme ahertamista, minä kasvojen parissa. Päätin käyttää tähän öljypastelliliituja, sillä niillä pystyy luomaan mielestäni melko hyvin aidon ihonsävyn. Tein naamaosiota koko tunnin. Siis tarkasti, tekniikka nimittäin lievästi hirvitti. Läheltä pärstä näytti aika kamalalta mutta kauempaa tarkasteltuna se oli mukiinmenevä. Tällä hetkellä se on minusta teoksen paras osio!

2.5 tein taustaa, joka eteni aika vaihtelevasti. Töhräsin öljypastelliliidulla liian paksun kerroksen ja väri alkoi hylkiä itseään. Ongelma korjaantui melko hyvin harjoittelijaneitomme keksimillä vahaliiduilla. Seuraavaksi syöksyin viitan kimppuun ihan kirjaimellisesti, enkä mitenkään positiivisessa mielessä. Ehkä syynä oli oma liian ronski,vetinen ja taitamaton otteeni tai sitten valkoisen akryylivärin puuttuminen ja sen vaikea korvaaminen nappivärillä, mutta tässä lähellä oli katastrofi. Jälki ei todellakaan ollut kaunista, mutta muutaman lohdutuksen sanan ja siveltimenvaihdon jälkeen alkoi jo näyttää valoisammalta.

23.5 koeviikolla tein työn loppuun. Värien kanssa sämprääminen oli edelleen vähän tuskaista, mutta viitta tuli valmiiksi. Lopuksi taiteilin vielä öljypastelleilla hihasta pilkistävät sormet, sekä pöydänkulman öljypastelli-ja pastelliliiduilla. Pöytä onnistuikin kasvojen lisäksi mielestäni parhaiten.

Reunateippien reviskelyn jälkeen työ näytti aika hyvältä. Muutamat asiat siinä jäivät silti harmittamaan. Sankko ja varsinkin hummeri olisivat kaivanneet vielä viimeistelyä, sormet muistuttavat prinssinakkeja ja viitta on värikäs muttei kovin kaunis. Myönnän,että taisin vähän kiirehtiä, koska vasta myöhemmin valokuvasta panin nämä asiat erityisemmin merkille. Teos ei ole niin yhtenäinen kuin olisi halunnut. Tähän työhön minulla on merkillinen viha-rakkaussuhde!

Opin erityisen paljon pastelliliitujen käsittelystä, sekä jonkin verran myös siitä tuskallisesta akryylimaali-nappiväritolskaamisesta. Surrealismi tuli myös hieman lähemmäs. Käytin teoksessa viittä erityyppistä ainesta, joten luulen, että jotain sellaista tuli myös opittua, josta voisi olla hyötyä. Ja taidehistoriasta on tietysti ihmisen aina hyvä tietää!